Proving genuine use of a trademark in the EU

Insights|September 23, 2026

Introduction

Once an EU trademark or a national trademark of an EU member state has been registered, the trademark must be used in commercial activities with the threat that third parties may, as a starting point, after five years from the trademark’s registration date either revoke the registration or claim the registration owner to file proof of use of its mark.

The owner of a trademark registered in the EU territory must therefore, in certain situations, when required, be able to prove that its trademark has been used sufficiently on the market. The purpose of the regulations is to ensure that a registered trademark is genuinely used on the market and that its owner seeks to acquire or maintain a market share for the goods and services for which the trademark is registered.

General principles of the threshold of proof

As a general rule, the use of a trademark must be actual, outward-facing, and commercially meaningful. The use must reflect the company’s genuine effort to create or maintain a market share. Therefore, merely a symbolic use or use carried out solely to maintain the registration is not sufficient. On the other hand, no specific minimum amount has been set for the volume of use set of the mark. The matter is always assessed on a case-by-case basis. Thus, even a relatively limited use may suffice if it corresponds with the commercial practices and market structures of the field of activity in question.

Proving genuine use is not automatic in the EU. A claim by a third party is required, typically either an application to a specific registration office or a so-called proof-of-use claim as part of legal proceedings (e.g., oppositions and claims for revocation or invalidation). A trademark registration remains valid as long as it is renewed regularly every 10 years, unless a third-party files an application or initiates litigation proceedings to have the trademark registration revoked.

Factors regarding genuine use

Time

In order to even be able to request the revocation of an EU trademark registration on the grounds of lack of genuine use, five years must have elapsed from the registration of the EU trademark. For national trademarks, such as those registered in Finland, the matter is regulated in a slightly more complex manner. In any case, the five-year period from the date of registration is a good general rule of thumb, but the starting point of the five-year period must be checked separately in each case.

Furthermore, if a trademark registration is invoked as part of, for example, administrative opposition proceedings before an administrative authority, the applicant or registrant of a later trademark application or registration may be able to claim the owner of the earlier trademark to file proof of use during the opposition proceedings. This requires that the five-year period has expired by the filing or priority date of the later trademark application or registration.

It is not necessary to demonstrate use of the trademark for each year separately. It is sufficient that the trademark has been used during the relevant five-year period. Case law includes examples that even a relatively brief use during the relevant period may be sufficient. However, since the required extent of use depends on the goods and services covered by the trademark, trademark owners are advised to collect documentary evidence annually and systematically.

Place

For an EU trademark, use in even a single EU member state is generally sufficient.

In the case of a national trademark registration, the trademark must be used in the country where it is registered.

Online use is taken into account, but as a starting point, for instance a company’s website constitutes weak evidence e.g. because the location of use is not necessarily apparent from such evidence. It may, however, support other evidence.

The mark and the goods and services

It is recommended to use the trademark in the form in which it was registered. However, the mark may be used in a modified form, with additions or omissions, provided that the changes do not affect the distinctive character of the mark. This is assessed on a case-by-case basis, and in particular by considering how distinctive is the most memorable part contained in the trademark. A word mark registration usually allows for the use of the mark in stylized versions, i.e. in various logos, provided that the word is clearly distinguishable from the logo. Case law has also accepted the use of the mark in conjunction with other marks, although this is assessed on a case-by-case basis.

The use must concern the goods and services for which the trademark is registered. Trademarks are registered in one or more classes of goods and/or services. Use is assessed per each category of goods and services. For example, proving use for a single term of goods or services within a specific class is not sufficient to maintain the trademark for the entire class. Accordingly, proving use for similar goods or services is not sufficient; for example, for a mark registered solely for “footwear,” use must be proven for footwear, and evidence regarding clothing is insufficient.

Interpretative issues arise when a trademark covers a broad term of goods or services which can be divided into several subcategories. The broad term may remain covered if use is shown for each independent subcategory. Naturally, the persuasiveness of the evidence is taken into account since the evidence may not be as comprehensive for e.g. all goods or services in comparison to certain so-called core goods or services. This matter cannot be addressed further in this context.

Extent of use

The evidence submitted must demonstrate that the trademark has been used commercially to a sufficient extent. Even minimal use may be sufficient, but on the other hand case law includes examples of finding no genuine use when the commercial volume has been too small. The matter is always assessed on a case-by-case basis.

Trademark user

The trademark owner must use the trademark, but it is also sufficient if someone else has used the trademark with the owner’s consent. This refers to, for example, a licensee, but it has also been found in case law that use by an entity (such as a subsidiary) in an economic relationship with the trademark owner is taken into account.

Typical evidence to prove use

The best evidence to demonstrate use typically consists of invoices. These often show the mark, the goods and services, the recipient of the invoice i.e. the area of use, the time, and the extent of use. Other good evidence showing genuine use often consists of, for example, advertising and marketing materials, product catalogues, news articles about the mark, or images of the goods or their packages; screenshots of websites or social media accounts are also taken into account, but these are inherently often weaker evidence, serving to support other evidence.

Evidence is always assessed as a whole, and not every piece of evidence submitted by the registrant needs to demonstrate all elements (time, place, mark, goods/services, extent) of genuine use. On the other hand, the registrant must in any case be able to objectively prove the use of its mark, as use is not assessed based on probabilities or assumptions.

Due cause for non-use

If the owner has due cause for non‑use, this may justify the non-use of the mark. This exceptionary rule is interpreted narrowly and the threshold for it to be applied is high. It typically involves circumstances where, for instance, due to the restrictions placed by authorities, the use of the mark has not been possible.

Practical recommendations for the trademark owner

• Systematically organize the collected evidence, for example, by region, goods or services, year, and type of evidence material.
• Collect evidence annually, particularly invoices, sales data, and marketing materials.
• Make sure that the evidence you have gathered demonstrates, at least when assessed as a whole, the time, place, trademark, goods and services, and the extent of use.
• Check that the mark is used preferably in its registered form, although a modified form of the mark may possibly be sufficient.

Summary

Demonstrating genuine use in the EU requires objective, reliable, and commercially significant evidence showing the use of the mark for specific goods or services at the right time and in the right place. The evidence is assessed as a whole, and even relatively limited use may be sufficient, provided it reflects actual activity on the market. The systematic gathering and organization of reliable evidence are crucial to proving sufficient use of a trademark.

Tavaramerkin tosiasiallisen käytön todistaminen EU:ssa

Aluksi

Kun EU-tavaramerkki tai EU-jäsenvaltion kansallinen tavaramerkki on rekisteröity, niin tavaramerkkiä tulee käyttää kaupallisessa toiminnassa sillä uhalla, että kolmannet voivat lähtökohtaisesti viiden vuoden kuluttua tavaramerkin rekisteröinnistä joko kumota rekisteröinnin tai vaatia merkinhaltijaa esittämään näyttöä merkkinsä käytöstä.

EU:n alueella rekisteröidyn tavaramerkin haltijan tulee siis tietyissä tapauksissa vaadittaessa voida todistaa, että sen tavaramerkkiä on käytetty riittävästi markkinoilla. Sääntelyn tarkoituksena on varmistaa, että rekisteröity tavaramerkki toimii aidosti markkinoilla ja että sen haltija pyrkii hankkimaan tai säilyttämään markkinaosuutta niille tavaroille ja palveluille, joita varten merkki on rekisteröity.

Näyttökynnyksen yleiset periaatteet

Yleisenä sääntönä voidaan todeta, että tavaramerkin käytön tulee olla todellista, ulospäin suuntautuvaa ja kaupallisesti tarkoituksenmukaista. Käytön tulee heijastaa yrityksen todellista pyrkimystä luoda tai ylläpitää markkinaosuutta, joten pelkästään symbolinen tai rekisteröinnin ylläpitämiseksi suoritettu käyttö ei riitä. Toisaalta merkin käytön volyymille ei ole asetettu mitään tiettyä minimimäärää, vaan asiaa arvioidaan aina tapauskohtaisesti. Siten verrattain vähäinenkin käyttö voi riittää, jos se vastaa kyseisen toimialan kaupallisia käytäntöjä ja markkinarakenteita.

Tosiasiallisen käytön todistaminen ei ole automaattista EU:ssa, vaan se edellyttää kolmannen esittämää vaatimusta, tyypillisesti joko hakemusta tietylle rekisteriviranomaiselle tai ns. käyttönäyttövaatimusta osana oikeudellista menettelyä (esimerkiksi väitteet ja menettämis- ja mitätöintivaatimukset). Tavaramerkkirekisteröinti säilyy voimassa niin kauan kuin se uudistetaan säännöllisesti 10 vuoden välein, ellei joku kolmas jätä hakemusta tai kannetta tavaramerkkirekisteröinnin kumoamiseksi.

Tosiasiallista käyttöä koskevat tekijät

Aika

Jotta EU-tavaramerkkirekisteröintiä ylipäätänsä voisi vaatia kumottavaksi tosiasiallisen käytön puuttumisen perusteella, niin EU-tavaramerkin rekisteröinnistä on tullut kulua viisi vuotta. Kansallisen, esimerkiksi Suomessa rekisteröidyn, tavaramerkin osalta asia on säädetty hieman monimutkaisemmin. Joka tapauksessa, viiden vuoden aika rekisteröintipäivästä on hyvä pääpiirteittäinen nyrkkisääntö, mutta viiden vuoden ajan alkamisajankohta tulee tarkistaa kussakin tapauksessa erikseen.

Lisäksi jos tavaramerkkirekisteröintiin vedotaan osana esimerkiksi hallinnollista väitemenettelyä viranomaisessa, niin myöhemmän tavaramerkkihakemuksen tai -rekisteröinnin hakija tai haltija saattaa voida vaatia aiemman tavaramerkin haltijaa esittämään käyttönäyttöä väitemenettelyn aikana. Se edellyttää, että viiden vuoden ajanjakso on tullut umpeen myöhemmän tavaramerkkihakemuksen tai -rekisteröinnin hakemus- tai etuoikeuspäivään mennessä.

Tavaramerkin käyttöä ei tarvitse osoittaa jokaiselta vuodelta erikseen, vaan riittää, että tavaramerkkiä on käytetty relevantin viiden vuoden ajanjakson aikana. Oikeuskäytännössä on esimerkkejä siitä, että lyhyehkökin käyttö relevanttina aikana voi riittää. Koska vaadittava käytön laajuus riippuu tavaramerkin tavaroista ja palveluista, niin tavaramerkinhaltijoiden kannattaa kuitenkin kerätä asiakirja-aineistoa vuosittain ja järjestelmällisesti.

Paikka

EU-tavaramerkin osalta käyttö yhdessäkin EU‑jäsenvaltiossa pääsääntöisesti riittää.

Mikäli kyse on kansallisesta tavaramerkkirekisteröinnistä, niin sitä on käytettävä siinä maassa, jossa merkki on rekisteröity.

Verkossa tapahtuva käyttö otetaan huomioon, mutta pääsääntöisesti esimerkiksi yrityksen kotisivut ovat heikkoa näyttöä mm. siitä syystä, että käytön paikka ei välttämättä ilmene tällaisesta näytöstä. Se voi kuitenkin tukea muuta näyttöaineistoa.

Merkki sekä tavarat ja palvelut

Tavaramerkkiä on suositeltavaa käyttää tulkintaerimielisyyksien välttämiseksi siinä muodossa, jossa merkki on rekisteröity. Merkkiä saa kuitenkin käyttää muunneltuna, lisäyksin tai poistoin, kunhan muutokset eivät vaikuta merkin erottamiskykyyn. Tätä arvioidaan tapauskohtaisesti, ja erityisesti ottamalla huomioon se, että kuinka erottamiskykyinen tavaramerkkiin sisältyvä ns. iskuosa on. Sanamerkkirekisteröinti yleensä antaa mahdollisuuden käyttää merkkiä kuvioituina versioina eli erilaisissa logoissa, kunhan sana erottuu logosta selvästi. Oikeuskäytännössä on myös hyväksytty merkin käyttö toisten merkkien kanssa, tosin tätäkin asiaa arvioidaan tapauskohtaisesti.

Käytön tulee koskea niitä tavaroita ja palveluita, joille tavaramerkki on rekisteröity. Tavaramerkit on rekisteröity yhteen tai useampaan tavaraluokkaan. Käyttöä arvioidaan tavara- tai palvelulajikohtaisesti eli esimerkiksi käytön todistaminen yhdelle tavaranimikkeelle tietyssä tavaraluokassa ei riitä ylläpitämään tavaramerkkiä koko tavaraluokassa. Vastaavasti käytön todistaminen samankaltaisille tavaroille ei riitä, joten esimerkiksi pelkästään tavaroille “jalkineet” rekisteröidylle merkille tulee todistaa käyttö jalkineille eikä näyttö vaatteille riitä.

Tulkintakysymyksiä aiheutuu, kun tavaramerkki on rekisteröity laajalle tavaranimikkeelle, joka voidaan pilkkoa useampaan alatermiin. Silloin laaja tavaranimike voi pysyä voimassa, jos käyttö osoitetaan jokaiselle itsenäiselle alatermille. Asiassa toki otetaan huomioon näytön vakuuttavuus, sillä esimerkiksi kaikista tavaroista tai palveluista ei välttämättä ole yhtä kattavaa näyttöä kuin tietyistä ns. ydintavaroista tai -palveluista. Asiaan ei tässä yhteydessä voida paneutua tätä enempää.

Käytön laajuus

Toimitetun näytön tulee osoittaa, että tavaramerkkiä on käytetty kaupallisesti riittävässä laajuudessa. Vähäinenkin käyttö voi riittää, mutta toisaalta oikeuskäytännössä on esimerkkejä siitä, että tosiasiallista käyttöä ei ole katsottu, kun kaupallinen volyymi on ollut liian pientä. Asiaa arvioidaan aina tapauskohtaisesti.

Tavaramerkin käyttäjä

Tavaramerkinhaltijan on käytettävä tavaramerkkiä, mutta riittää myös, että joku muu tavaramerkinhaltijan suostumuksella on käyttänyt tavaramerkkiä. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi lisenssin- eli käyttöluvan saajaa, mutta oikeuskäytännössä on katsottu myös, että tavaramerkinhaltijaan taloudellisessa yhteydessä oleva tahon (esimerkiksi tytäryhtiö) suorittama käyttö otetaan huomioon.

Tyypillistä näyttöaineistoa käytön todistamiseksi

Paras näyttöaineisto käytön osoittamiseksi koostuu tyypillisesti laskuista. Niistä ilmenee usein merkki, tavarat ja palvelut, laskun saaja eli käyttöalue, aika ja käytön laajuus. Muu hyvä tosiasiallista käyttöä osoittava aineisto koostuu usein esimerkiksi mainos- ja markkinointimateriaalista, tuotekatalogeista, merkkiä koskevista uutisartikkeleista tai tavaroita tai niiden pakkauksia koskevista kuvista; myös mm. verkkosivujen tai sosiaalisen median tilien kuvakaappauksia otetaan huomioon, mutta usein nämä ovat itsessään heikompaa aineistoa, jotka tukevat muuta aineistoa.

Näyttöä arvioidaan aina kokonaisuutena eikä rekisteröinnin haltijan toimittamasta jokaisesta todistekappaleesta tarvitse ilmetä kaikkia tosiasiallisen käytön elementtejä (aika, paikka, merkki, tavarat/palvelut, laajuus). Toisaalta rekisteröinnin haltijan tulee joka tapauksessa kyetä objektiivisesti todistamaan merkkinsä käyttö, koska käyttöä ei arvioida todennäköisyyksien tai olettamusten perusteella.

Hyväksyttävät syyt käyttämättömyydelle

Mikäli tavaramerkinhaltijalla on ollut hyväksyttävä syy käyttämättömyydelle, niin se voi oikeuttaa merkin käyttämättömyyden. Tätä poikkeussäännöstä tulkitaan suppeasti, ja sen soveltamiselle on korkea kynnys. Tyypillisesti kysymys on tilanteesta, jossa esimerkiksi viranomaisten asettamien toimenpiteiden vuoksi merkin käyttö ei ole ollut mahdollista.

Käytännön suositukset merkinhaltijalle

• Ryhmittele kerätty näyttö systemaattisesti esimerkiksi alueen, tavaroiden tai palveluiden, vuoden ja näyttömateriaalin lajin mukaan.
• Kerää näyttöä vuosittain, erityisesti laskuja, myyntidataa ja markkinointimateriaaleja.
• Varmista, että kerätty näyttö osoittaa vähintään kokonaisuutena ajan, paikan, merkin,  tavarat ja palvelut sekä käytön laajuuden.
• Tarkista, että merkkiä käytetään mieluiten rekisteröidyssä muodossa, vaikka merkin muutettu muoto voi mahdollisesti riittää.

Yhteenveto

Tosiasiallisen käytön osoittaminen EU:ssa edellyttää objektiivista, luotettavaa ja kaupallisesti merkityksellistä näyttöä, joka osoittaa merkin käytön tietyille tavaroille tai palveluille oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Näyttöä arvioidaan kokonaisuutena, ja suhteellisen vähäinenkin käyttö voi riittää, kunhan se heijastaa todellista markkinatoimintaa. Systemaattinen luotettavan näytön kerääminen ja systematisointi ovat avainasemassa tavaramerkin riittävän käytön todistamiseksi.